Mistä tunnistaa aidon kultakellon? Kellosepän opas leimoihin ja materiaaleihin
Aito kultakello tuntuu kädessä odottamattoman painavalta. Tämä on ensimmäinen ja usein huomattava merkki, joka erottaa massiivikultaisen kellon kullatusta teräksestä tai messingistä. Puhdas 18 karaatin kulta on noin kaksi kertaa tiheämpää kuin ruostumaton teräs, ja tämän eron tuntee välittömästi, kun kellon ottaa käteen.
Kokemuksen karttuessa kellon paino ja materiaalin lämmin, pehmeä tuntu muuttuvat intuitiiviseksi testiksi, mutta pelkän tuntuman varaan ei kannata luottaa. Laadukkaat väärennökset voivat käyttää painavia materiaaleja hämäämään, joten todellinen tunnistaminen vaatii järjestelmällistä tarkastelua leimoista ja yksityiskohdista.
Leimat eivät kerro kaikkea – mutta ne ovat paras lähtökohta
Jalometalliesineiden leimausjärjestelmä on luotu juuri aitouden ja pitoisuuden todentamiseen. Leimat ovat pieniä, metalliin lyötyjä merkintöjä, jotka löytyvät tyypillisesti kellon takakannesta, rungon sivusta tai rannekkeen lukosta. Tärkeimmät leimat ovat pitoisuusleima, tarkastusleima ja valmistajan nimileima.
Pitoisuusleima: Kertoo kullan puhtauden promilleina. Yleisimmät pitoisuudet kelloissa ovat 750 (18 karaattia) ja 585 (14 karaattia). Luku tarkoittaa, että seoksesta 75 % tai 58,5 % on puhdasta kultaa.
Tarkastusleima: Vahvistaa, että riippumaton taho on tarkastanut ja todennut pitoisuuden. Esimerkiksi Sveitsissä käytetään Bernhardinkoiran päätä ja Ranskassa kotkan päätä. Suomessa käytetty kruunuleima on yleinen jalometallileima, mutta maassa ei tällä hetkellä ole riippumatonta tarkastusleimausta.
Nimileima (tai vastuuleima): Kertoo kellon tai kuoren valmistajan.
Leimojen olemassaolo ei kuitenkaan ole tae aitoudesta. Väärennöksissä leimat ovat usein epätarkkoja, sumeita tai väärin sijoitettuja. Aidossa kellossa leimat ovat teräviä, selkeästi luettavia ja lyöty syvälle metalliin. Tarkastele leimoja luupilla: jos reunat ovat epäsiistit tai merkinnät näyttävät laserkaiverretuilta pintaan, hälytyskellojen tulisi soida.
Materiaalin tuntuma ja kulumisen merkit
Painoeron lisäksi massiivikulta käyttäytyy eri tavalla kuin kullatut materiaalit. Kulta on suhteellisen pehmeä metalli, ja se kuluu ajan myötä. Naarmut ja kolhut paljastavat altaan lisää samaa keltaista tai valkoista kultaa. Pinnan väri on siis läpeensä sama.
Kullatussa (doublé) tai kultatäytteisessä (gold filled) kellossa tilanne on toinen. Kun kultakerros kuluu puhki, alta paljastuu erivärinen pohjametalli, joka on yleensä messinkiä tai terästä. Tarkista erityisesti kellon rungon terävät kulmat, nupin ympärys ja rannekkeen linkkien välit. Nämä ovat paikkoja, joihin kohdistuu eniten hankausta ja joista pinnoite kuluu ensimmäisenä.
Myös materiaalin lämpötila voi antaa vihjeen. Kulta on erinomainen lämmönjohdin ja tuntuu ihoa vasten nopeasti lämpimältä. Teräs taas tuntuu viileämmältä pidempään.
Viimeistelyn laatu on kokonaisuus
Arvokellojen valmistajat eivät tee kompromisseja. Jos kellon kuori on aitoa kultaa, myös sen muut osat ovat tyypillisesti huippulaatuisia. Tämä kokonaisvaltainen laatu on yksi parhaista tavoista erottaa aito kello väärennöksestä.
Kiinnitä huomiota seuraaviin yksityiskohtiin:
Kellotaulu: Tekstien ja indeksien painojäljen on oltava virheetöntä ja partaveitsenterävää, jopa voimakkaalla suurennuksella tarkasteltuna. Epätasainen maali tai sumeat reunat ovat huono merkki.
Osoittimet ja indeksit: Aidossa kellossa osoittimien reunat ovat täydellisen sileät ja kiillotetut. Väärennöksissä niissä voi näkyä koneistuksen jälkiä tai karheutta.
Koneisto: Massiivikultainen arvokello kätkee sisäänsä lähes aina laadukkaan mekaanisen koneiston. Jos painavasta kultakellosta löytyy paristokäyttöinen kvartsikoneisto, se on erittäin todennäköisesti väärennös (poikkeuksena jotkin tietyt mallit, kuten osa vanhemmista Omega Constellationeista tai Rolexin Oysterquartz-malleista).
Koneiston avaaminen ja tarkastelu on usein lopullinen varmistus, mutta se kannattaa jättää ammattilaiselle, jotta kello ei vaurioidu.
Ammattilaisen arvio on varmin tapa
Vaikka yllä mainitut kotikonstit auttavat pitkälle, taitavasti tehdyt väärennökset voivat hämätä kokenuttakin harrastajaa. Ainoa täysin varma tapa selvittää materiaalin aitous on käyttää ammattilaisen työkaluja, kuten XRF-analysaattoria, joka määrittää metalliseoksen koostumuksen pintaa rikkomatta.
Epävarmuus aidon kultakellon tunnistamisessa on ymmärrettävää. Jos haluat täyden varmuuden kellosi materiaalista, alkuperästä ja arvosta, on suositeltavaa kääntyä asiantuntijan puoleen. Me Prime timellä autamme mielellämme kellosi arvioinnissa. Ota meihin yhteyttä, niin varmistetaan yhdessä kellosi tarina.
Usein kysytyt kysymykset
Voiko kultakello olla magneettinen?
Ei. Puhdas kulta ei ole magneettista, eivätkä myöskään sen yleisimmät seosmetallit, kuten kupari tai hopea. Jos kello tarttuu voimakkaasti magneettiin, sen kuori on lähes varmasti terästä tai muuta rautapitoista metallia, joka on ainoastaan kullattu. Heikko magneettisuus voi kuitenkin johtua kellon koneiston osista, ei kuoresta.
Mitä tarkoittaa "doublé" tai "gold filled"?
Nämä termit viittaavat menetelmiin, joilla pohjametallin päälle kiinnitetään kultakerros. "Gold filled" -tekniikassa kultakerros on yleensä paksumpi ja mekaanisesti prässätty kiinni, mikä tekee siitä kestävämmän kuin perinteisestä ohuemmasta sähköpinnoituksesta. Kumpikaan ei ole massiivikultaa, ja ajan myötä kultaus kuluu paljastaen alla olevan perusmetallin.
Onko valkokulta aitoa kultaa?
Kyllä on. Valkokulta on kultaseos, jossa keltakultaan on sekoitettu vaaleita metalleja, kuten palladiumia, antamaan sille hopeanvalkoinen väri. Arvokelloissa käytetty 18 karaatin valkokulta sisältää 75 % puhdasta kultaa, aivan kuten keltakultakin. Usein valkokultakellon pinta on lisäksi rodinoitu kirkkaan ja kestävän viimeistelyn saavuttamiseksi.
